Alkuun | Keitä me olemme | Senfi Medioissa | Kuvat | Linkit

                                                        Senfi medioissa

 

Text Box:  
 
Lehdistöstä poimittua
 
 
 
Senfistä



”Folklandia 2003  - 1000 esiintyjää 23 tunnissa... 
... Tämänkertaisen Folklandian suuresta musiikkitarjonnasta mieleen jäivät 
erityisesti levyn julkistanut Piirpauke, kanteleensoittaja Outi Niemisen ja 
perkussionisti-laulaja Ismaila Sanén Senfi-duo ja yleisön 
suosikkiesiintyjäkseen vgalitsema ruotsalainen klezmeryhtye Den Flygande 
Bokrullen.” Arto Sirén (Friiti 1/2003) 


”Senfi-mångkulturell duo” 
Duon SENFI förenar i sin musik finsk och senegalesisk musik med hjälp av 
trummor, kantele och sång... Ett program som absolut ingen bör missa!” (Tom 
Eckerman, Mariehamn Winter Jazz & Blues 2003) 

 
 



"Kolmen bändi ottaa kaiken irti kanteleesta ja rummuista – musiikkia yli 
rajojen on täyttä totta päivittäin Nieminen-Sanen oven takana" 

... Emme me esitä joko suomalaista tai senegalilaista musiikkia. Kun esiinnymme 
yhdessä , se on yhdistelmä molemmista.... ... Meillä on kolme kotimaata, ja 
tässä tilanteessa oppii elämään kaipuun kanssa. Aina joku meistä kaipaa 
jonnekin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi onneton. Se on tietty 
perusvire, joka kuuluu elämäämme...” (Vappu Tiitola, 19.2.2001 Aamulehti) 
 
 




Ismaila Sane ja Outi Nieminen musiikkileikkikoulussa. 

”...Maija Salon Musiikkileikkikoulussa on vihkiydytty sille ajatukselle, että 
loppujen lopuksi jokainen on musikaalinen kunhan ihminen vain saatetaan 
musiikin pariin ja häntä rohkaistaan sitä luomaan. ... Tämänkertainen sessio 
oli mainio osoitus siitä, miten erilaiset kulttuurit voivat kohdata 
luontevasti. Monissa hyvää tarkoittavissa tilaisuuksissa pidetään puheita eri 
kulttuureiden vuorovaikutuksen puolesta ja tarjotaan hyviä etnisiä sapuskoita, 
mutta tunnelma on usein kuiva ja ihmiset viihtyvät etupäässä omissa oloissaan. 
Toisin oli Muskarissa. ... Hilpeä sessio päättyi siihen, kun Sane opetti koko 
porukalle senegalilaista tanssia. Hiki tuli, mutta ketään ei harmittanut.” 
(Jussi Niemi seurasi 13.10.2000 Maija Salon Musiikkikoulun Senfi-tuokiota. 
Aamulehti.) 



”Muista juuresi mutta suvaitse!” 
Viime vuonna (1999) Sane ja Nieminen muodostivat SENFI-duon, joka tekee 
koulukiertueita. ...Vastaanotto on ollut uskomattoman hyvä. On tärkeää tietää 
ja tuntea juurensa sekä oppia muista. ... Kansainvälisyys on tärkeää, 
ylikansallisuus ei niinkään.” (Hannu Karjalainen 6.5.2000 Keskisuomalainen) 





Outista


"Piirpauketta ja myymäistä känkkäränkkää kanteleella - Outi Nieminen rikkoo 
perinteitä" Mikael Juntunen Iltalehti 14.1.1999 


”Eläväinen kanteleensoittaja otti lapset haltuunsa kadehdittavan 
vaistomaisesti...” (Jussi Niemi, Aamulehti) 

 
”The delicate little kantele” 
Finland’s Outi Nieminen brings the soothing sounds of the rare and exotic 
kantele to Budapest to expand your audio horizons... ...An intriguing and low- 
key concert is being offered by the Hungarian Harp Center at the ELTE Meeting 
Hall...   (István Miklósfai, Budapest Week, 26.5.1994) 



Ismailasta



”Musiikki: Riddim Garden yhdisti heimot” 
... Senegalilaisen Sanen conga-soolo oli jo mestarin käsialaa.” 
(Jussi Niemi 18.12.2000 Aamulehti) 







Levystä



”Arvostelu Ismaila Sane: Ñamandu (1. julkaisu)” 
Ismaila Sane vie kuulijansa ihan outoon paikkaan. Sen on etninen hämäryys ja 
salaperäisyys samassa huoneessa. Tanssijana pitkän uran luonut Sane tunnetaan 
Suomessa parhaiten Piirpauken lyömäsoittajana... 
...On pakko uskoa, että Sanen 
tanssijatausta kuuluu myös musiikista. Se on notkeaa ja etenevää. Se sipsuttaa 
varpaillaan, mutta sen pohjalla on vahvana pulppuava virtaus. Ismaila Sane on 
kaiketi perfektionisti, sillä Namandu voisi olla rosoinen levy etnisistä 
juuristaan johtuen, mutta sitä se ei ole. Se on hyvinkin tarkkaan harkittu 
kokonaisuus viimeistä piirtoa (ja kantta) myöten. Afrikkalainen riitti on sen 
sisällä. Koko se juttu. Se elää Sanen sisällä. Se tunkee ulos Namandussa... 

...Isien maata ylistävä Tuno Tuno näyttää musiikin kokeilevan puolen. Se kulkee 
funkahtavasti, ja vahvan lyömäsoitin iloittelun ryydittämänä. Mikä on 
luonnollisesti myös eräänlainen tavaramerkki. Samoin humaanit sanoitukset. 
Tästä kaikesta muodostuu kulkue jostakin jonnekin. Mistä minne, sen tietää vain 
tekijä. Oleellisinta lienee tässä, minne kuuleva kulkija itse ennättää. 

(Mikael Juntunen. Jazz-rytmit 2/2000)